Tästä aiheesta on sosiaalinen mediamme kohissut viime päivinä. Ajattelin ensin, etten bloggaa tästä aiheesta ollenkaan, koska mieltymykseni on blogata nimenomaan sellaisista aiheista, tapahtumista ja asiakokonaisuuksista, joihin muut bloggaajat eivät ole kiinnittäneet huomiota - tämähän on ihan järkeenkäypää jo senkin vuoksi, että haluan vältellä ylenpalttista saman asian häiritsevää toistamista.
Alkuperäisen uutisen (kilikkaa!) ja koko asian käsitteleminen sosiaalisessa mediassa on johtanut mielestäni suomalaisessa tiedonvälityksessä ja sananvapaudessa epätoivottavaan ilmiöön, suhteettomaan sensurointiin. Muun muassa sanomalehti Uuden Suomen aktiivisia, poliittisia bloggaajia on bannattu ja heidän käyttäjätilejään blogipalveluun suljettu pelkästään tämän yksittäisen uutisaiheen käsittelemisen perusteella! Tuollaisen sensuroinnin en ehdottomasti soisi kuuluvan suomalaiseen sananvapauteen!
Vaikka kysymyksessä onkin lakiteknisesti alaikäisten suorittama raiskaus, on se moraalittomuudessaan ja yleisessä paheksuttavuudessaan varmasti länsimaisen sivistysvaltion mittapuun mukaan hyvinkin vakava rikos. Sen taustalla vaikuttaa mielestäni voimakkaasti etenkin nuorisokulttuuriamme yhä enenevissä määrin muokkaamaan pyrkivä islamisaatio vakavine lieveilmiöineen. Siksi katson oikeudekseni ja suoranaiseksi velvollisuudeksenikin tiedottaa asiasta julkaisten kaikki julkisiksi julistetut oikeuden päätökset ja muut asiakirjat liittyen tähän moraalittomaan tekoon.
Jo paljon ennen minua tästä asiasta kaiken tarpeellisen on tuonut julki kansallisen heräämisemme esitaistelija Olavi Mäenpää ( hänen blogissaan mm. oikeudenkäyntipöytäkirjat ):
Tamperelainen poliittinen aktivisti Anu Palosaari oli yksi rohkea Uuden Suomen bloginpitäjä, jonka blogi suljettiin nyt käsittämättömässä sensurontikiimassa, sen sijaan hänen Bloggerin blogiinsa pääsee tästä linkistä:
Sosiaalisessa mediassa toimiva nettipoliisi, ylikonstaapeli Marko Forss on saanut runsaasti yhteydenottoja koskien netissä käytäviä keskusteluja tästä asiakokonaisuudesta:
Homoseksualismin kriminalisointi nousi esille Suomen aloitteesta Parlamenttien välisen liiton IPU:n yleiskokouksessa Ugandan pääkaupungissa Kampalassa viime viikolla.
Suomen IPU-ryhmää johtaa perussuomalaisten kansanedustaja Maria Lohela, joka oli nostanut aiheen esille länsimaiden geopoliittisen ryhmän ensimmäisessä kokouksessa, ei vain Ugandan vaan koko maailman globaalina ongelmana.
OLEN HOMOKRIITTINEN, EN VASTUSTA HOMOJA, MUTTA ARVOSTELEN HOMOSEKSUALISMIA!
Jokainen terve, sinivalkoinen, isänmaallinen suomalainen tietää, tajuaa ja ymmärtää kuinka vakavasta, luonnonvastaisesta häiriöstä ja monille ihmisille koko elämänsä ajaksi traumoja ja mittaamattoman määrän tuskaa aiheuttavasta seksuaalisen käyttäytymisen poikkeavuudesta homoseksualismin kohdalla on kysymys.
Se on tietysti vakavassa ristiriidassa peruskristillistä etiikkaani vastaan, joten tervehenkinen homokriittisyyteni on siltä osin kristilliseen vakaumukseen perustuvaa, ei kuitenkaan missään tapauksessa rasistista, mutta yhtälailla ne silmiinpistävät havainnot raunioituneista ihmiselämistä, joita jo yli neljän vuosikymmenen ajan olen voinut olla todistamassa ihan kaupunkilaisesta tuttavapiiristänikin, eivät voi olla ravistelematta minua yhä uudelleen hereille ja tuntemaan piston sydämessäni; olemme osasyyllisiä niin kauan kuin annamme yhdenkään ihmiselämän ympärillämme raunioitua homoseksualismin ja siitä seuraavien sairauksien ja muiden ongelmien syövereissä.
Aivan liian monen tuttavani olen nähnyt kaatuvan homoseksualismista johtuvien kompleksien ja traumojen seurauksena epätoivoisten henkilöiden alkaessa lääkitä tuskaansa monenlaisilla psyykenlääkkeillä tai pahimmissa tapauksissa esimerkiksi niin laillisilla kuin laittomillakin päihteillä ja jopa huumeilla.
Ei pidä missään nimessä unohtaa sitäkään, että monenlaiset seksuaalielämän vääristymät ja perversiot kulkevat käsikädessä. Paljon on ollut viimeaikoina esillä teoria, jonka mukaan syyt kaikenlaisiin seksuaalielämän vääristymiin ja perversioihin olisi aivo-orgaanisia ja johtuisi mm. aivojen ns. valkoisen aineen vähyydestä.
Asiasta sattui silmääni TIEDE-foorumilla tällainen keskustelu, jossa pedofilia ja homoseksualismi otaksuttiin myötäsyntyisiksi ominaisuuksiksi:
- Koin suuren onnistumisen tunteen, kun esitin kokoukselle kannanoton laatimista seksuaalivähemmistöjen puolesta. Sain laajaa tukea ja aiheesta keskusteltiin laajasti. Työni jatkuu pienemmässä työryhmässä, jossa suunnittelemme toimintatavan, jolla asiassa edetään, Maria Lohela (PS) kommentoi asiaa kokouksen ensimmäisinä päivinä Facebook-sivuillaan.
Kuvassa Jussi Halla-ahonkin oma suosikki, homohyysäri Maria Lohela (PS)
Eilen koko suomalainen yhteiskuntamme järkkyi varmasti jälleen, kun tiedotusvälineistä alkoi tihkua tietoa klo 9:30.n jälkeen Orivedellä sattuneesta jo kolmannesta ikävästä ja vakavasta kouluampumavälikohtauksesta (ensimmäinen oli Jokelan tragedia 09.11.2007 ja toinen Kauhajoen ammuskelu 23.09.2008) viiden vuoden sisällä.
Vaikka nyt ei ihmishenkiä menetettykään (kiitos Kaitselmukselle!), katson tämän eilisen ammuskelun yhtä vakavaksi kuin nuo edelliset siksi, että kaikki mahdollisuudet, tapahtumien epäsuotuisasti edetessä, vieläkin surullisempaan ja raskaampaan lopputulokseen olisivat olleet olemassa niiltäkin osin, että ampujan käyttämä ampumaväline oli voimakas metsästyskivääri ja taustatietojen perusteella hänellä olisi ollut halutessaan käytössä muutakin asearsenaalia.
Kaikki kouluammuskelutragediat ovat luonteeltaan psykososiaalisia tapahtumia, joissa vakavalla tavalla ilmenee yhteiskunnallemme ja ajallemme tyypillinen välinpitämättömyys ja kyvyttömyys normaaliin kommunikointiin ja sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin lähimmäistemme kanssa. Ihan totta! Kun sanat loppuvat, aseet laulavat - ja näinhän ei saisi olla, ainakaan minun vähäinen militarismini ei salli aseiden käyttöä kuin korkeintaan fyysiseen itsepuolustukseen äärimmäisessä hengen hädässä.
Eilisellä Oriveden tragedialla on enemmänkin yhtymäkohtia esimerkiksi Sellon vakavaan ampumavälikohtaukseen vuoden vaihteessa 2009 (sehän ei ollut kuitenkaan kouluampumatragedia), ja toisaalta aiemmin tänä vuonna tammikuussa sattuneeseen puukotukseen Alahärmäläisessä koulussa, eli suoranainen ja jotenkin hallitsematon mustasukkaisuus, johon varmasti liittyy sitten monenlaista alemmuudentunnetta, on ollut ehdottomana osatekijänä. Toisissa koulutragedioissa psykososiaalisen ongelmavyyhdin laukaisevana tekijänä on ollut uhrin kokema ja tuntema, hyvinkin pitkäaikainen alistetuksi, sorretuksi ja monella tavoin syrjityksi tuleminen.
Nämä ovat asioita, joita meidän tulee jokapäiväisissä keskusteluissamme ja kanssakäymisissämme pitää esillä. Ja niihin on pyrittävä kansallisen yhteisvastuun hengessä löytämään entistä pätevämpiä, ennaltaehkäiseviä keinoja, etenkin nuorisopoliittiset näkökohdat huomioiden.
Suurella kiitoksella panin eilen merkille, että Pelastakaa lapset ry avasi lapsille ja nuorille verkkoon keskustelufoorumin Oriveden tapahtumien vuoksi. Iltapäiväksi kolmen tunnin ajaksi avatussa kriisichatissa (www.mantelichat.fi) nuoret pystyivät keskustelemaan vapaaehtoisten, koulutettujen aikuisten kanssa.
TURVALLINEN, RAKKAUDELLINEN JA KUNNIAKAS VANHUUS!
Nämä kouluammuskelutragediat kiinnittävät huomiomme yhä enenevissä määrin kansamme nuorison pahoinvointiin, mutta emme koskaan myöskään saa unohtaa vanhuksiamme! Tahdonkin kehoittaa aina ja kaikkialla kiinnittämään huomiota maamme vanhustenhuollon, jopa päivittäin, yhä räikeämpiä laiminlyöntejä paljastavaan tilaan eri laitosyksiköissä. Muistakaa omaiset, että kunniakkaaseen vanhenemiseen kuuluvat teidän runsaat vierailunne hyvinvointimme rakentaneiden vanhustemme luona! Ketään ei jätetä yksin - tämä pätee yhtä hyvin nousevaan nuorisoomme kuin kunniakkaisiin vanhuksiimmekin!
Kun yhteiskuntamme ja kansakuntamme tekee yhä suurempia ponnistuksia pystyäkseen takaamaan maamme tulevaisuuden toivoille, nousevalle nuorisollemme turvallisen, rakkaudellisen ja henkilön oman persoonakohtaisen luovuuden varaan rakentuvan kehittymisen, lapsesta täysivaltaiseksi ja osallistuvaksi, sekä tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi, on kaiken inhimillisen ja sosiaalisen kohtuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun nimessä ehdottomasti oikeutettua nyt ja aina tulevinakin aikoina, vaatia koko yhteiskuntaa takaamaan heille, jotka kovalla työllä, omalla elämällään ja terveydelläänkin, sekä mittaamattomilla uhrauksillakin ovat olleet rakentemassa yhteistä kansamme tulevaisuutta ja sinivalkoista isänmaatamme, turvallinen, rakkaudellinen ja kunniallinen eläkeaika ja koko vanhuus - mistään kansamme kunnioitettujen vanhuksien hyvinvoinnin kannalta ensisijaisista seikoista piiruakaan tinkimättä!
Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.
Oulussa järjestetään perjantaina marssi rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta. Hiljaiseksi kulkueeksi -nimetty marssi päättyy kaupungintalolle, jossa luovutetaan vetoomus kaupunginjohtajalle.
Perjantaina luovutettavassa Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan organisoimassa vetoomuksessa ilmaistaan vakava huoli Oulussa ilmenneistä yksittäisistä väkivaltaisista tapahtumista, joiden kohteena on ollut uskontoryhmän jäseniä.
Kirjoituksessa vedotaan Oulun päättäjiin, poliisiin ja suojelupoliisiin, jotta nämä edistäisivät yhteiskuntarauhan palautumista ja lisäisivät ennalta ehkäiseviä toimia, joilla maahanmuuttajien ja kaikkien oululaisten turvallisuus lisääntyisi.
Vetoomuksessa todetaan, että tapahtumat ovat aiheuttaneet pelkoa ja huolestuneisuutta monissa Oulun maahanmuuttajissa. He kertovat pelkäävänsä oman turvallisuutensa puolesta. Keskusteluissa on pohdittu, onko tapahtumien taustalla kuitenkin rasismia.
Hiljainen kulkue lähtee liikkeelle Rotuaarilta perjantaina puoli kahden aikaan iltapäivällä ja päättyy kaupungintalolle, jossa Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Abdul Mannan luovuttaa kaupunginjohtaja Matti Pennaselle vetoomuksen rauhan puolesta.
Itsehän olen sitoutunut jo parin vuoden ajan, kuitenkin vapaaehtoisuuden hengessä, joka perjantai osallistumaan Oulun Vapaaseurakunnan ja Oulun Lähetysseurakunnan yhteistyöprojektina toteteutettavaan Varttikirkkoon ja ruoka-avustuskassien jakoon. Ruoka-avustuskassit jaetaan pienimuotoisen hartaus- ja todistustilaisuuden, ns. Varttikirkon jälkeen klo. 13:00 alkaen jonotusmenetelmällä vuoronumerolappujen perusteella Oulun Vapaaseurakunnan tiloissa. Viime aikoina hädänalaisten jonot ruoka-avustusten jakoon ovat pidentyneet entisestään, joten on ymmärrettävää, jos koen mielekkäämäksi osallistua tänäänkin ruoka-avustuskassien jakamiseen ja sen organisointiin, oman hädänalaisen kansamme parhaaksi.
Mitään erikseen järjestettyä vastamielenosoitusta emme ehtineet järjestämään, mutta jokainenhan voi mennä paikalle itse ilmaisemaan mielipiteensä. Toisaalta hyvin vaikeaahan "rauhaa vastaan" onkaan osoittaa mieltä nykyisissä yhteiskuntapoliittisissa olosuhteissa.
Mutta mikään mahti maailmassa ei toki estä oululaisia ilmaisemasta yksityishenkilönä eksplisiittisiä mielipiteitään lain ja sananvapauden jalossa hengessä.
Taistelutoverimme Tampereella, Anu Palosaari käsittelee persoonalliseen tyyliinsä tätä hiljaista marssia, sekä ennenkaikkea siihen johtaneita seikkoja Uuden Suomen tuoreimmassa blogikirjoituksessaan "Yksittäistapaus":
Kulkue lähti Rotuaarin aukiolta poliisisaattueessa kello 13.30 ja eteni kaupungintalolle reittiä Kauppurienkatu – Isokatu – Hallituskatu - Kirkkokatu. Mielenilmaukseen osallistui kolmisensataa ihmistä ja se sujui rauhallisesti ilman välikohtauksia.
Nälänhätä ja kaikenlainen arkielämän osa-alueet kattava syrjäytyminen jatkaa pahenemistaan Suomessa. Ns. kolmas sektori eli vapaaehtoisuuteen perustuvat, lähinnä hengelliset järjestöt ja instanssit (pelastusarmeija ja muut ns. vapaiden suuntien hengelliset yhteisöt, EU:n ruoka-apu, Veikko Hurstin laupeudentyö jne.) ovat pitäneet viime vuodet huolta yhä kasvavasta ruoka-avun tarpeessa olevien unohdetun kansan joukkojen lisääntyvästä peruselintarvikkeiden tarpeesta. Kaikesta huolimatta Suomen hädänalaisen kansanosan muodostamat leipäjonot ovat kasvaneet viimeisimmänkin vuoden aikana huomattavasti ja neljäsosalla siitä, mitä ne olivat vuosi sitten keväällä.
Leipäjonojen asiakaskunnan ovat perinteisesti Suomessa mudostaneet vanhukset, työttömät, pieneläkeläiset, opiskelijat ja vakavaan syrjäytymiskierteeseen joutuneet ns. laitapuolen kulkijat. Viime vuosina on kuitenkin asiakaskuntaan ilmestynyt yhä kasvavissa määrin sellaisten yhteiskunnallisesti aktiivisten kansanosien joukkoja, joita en rakkaudesta kansaani kohtaan koskaan olisi voinut kuvitella joutuvan turvautumaan yhteiskunnallisesti kolmannen sektorin avunantoon - varsinkaan, kun Suomesta on koko tähänastisen elämäni aikana totuttu puhumaan nimenomaan hyvinvointivaltiona.
Tänä keväänä Suomen leipäjonoissa on ollut selkeästi havaittavissa lapsiperheiden, pätkätyöläisten, aktiivisten nuorukaisten, vakavaan velkakierteeseen joutuneiden yrittäjien ja yksityishenkilöiden ja mm. akateemistenkin opiskelijoiden määrän huomattava ja silminnähtävä kasvu. Valtamedia YLE levitti keväällä sellaista disinfoa, että pitenevissä leipäjonoisssa olisi nähty myös elintasorikollisia ja muita maahanmuuttajia. Olen kuitenkin itse tehnyt asian tiimoilta omaa tutkivaa journalismiani, ja tällaista YLE:n levittäämää valheellista disinfoa en voi mitenkään vahvistaa. Ja minä sentään olen luvannut olla valehtelematta kansalleni koskaan!
Samaan aikaan, kun yleinenkin taantuma Suomessa syvenee ja yhä useammat kansalaiset tuntevat sen arkipäivässään, Suomen eduskunta joutui vielä tänä keväänä EU:n ja kansainvälisen painostuksen alla tekemään päätöksen osallistumisesta EU:n ja IMF:n Kreikalle myöntämään noin 750 miljardin lainaan 1,5 miljardilla eurolla. Tietysti tämäkin on saanut monet hädänalaisesta kansastamme oikeutetusti suuttumaan ja miettimään, paljonko tälläkin summalla olisi voitu lievittää Suomen kansan kokemaa nälänhätää.
YLEISEN RUOKA-AVUN JAKOPISTEET JA AJAT OULUSSA:
- Työttömien ruokailu ke 11-13, hinta 2e/ateria (Öbergin talo, Kirkkokatu 5)
- Vapaaseurakunnan ruokajako pe klo 13 (Kirkkokatu 34)
- Ytyä ry jakaa leipää ja maitotuotteita ma ja ke klo 10 (Hietasaari)
- EU:n ruoka-apua on jaettu adventtiseurakunnan kautta (Tuulimyllynkatu 18, Karjasilta)
Meidän oululaisten ikioma sanomalehti Kaleva se taas julkaisi uutisen, joka ei sitten loppujen lopuksi taidakaan olla uutinen sanan rehellisessä merkityksessä - ei ainakaan minulle, sillä olen tiennyt oululaisesta kunniaväkivallasta jo 1990-luvun alusta lähtien. Kalevalle pisteet kuitenkin tämän "uutisen" julkaisusta siinä jälkiviisaassa mielessä, että se nyt uskaltaa ottaa edes esille tällaisen vaietun ja piilotetun "kansanperinteen" - vaikkakaan se nyt ei tietysti mitään suomalaista kansanperinnettä koskaan olekaan edustanut.
"Ongelma on piilevä. Sitä pitää osata etsiä," kuvailee oululainen kansainvälisen työn pastori Arpad Kovacs ja jatkaa vielä: "Tietooni on tullut melko raakojakin tapauksia. Fyysistä väkivaltaa on käytetty esimerkiksi kepein ja nyrkein". Kaleva puolestaan jatkaa, että "poliisin tietoon tapauksia ei ole tullut. Sille ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta, jotka liittyisivät kunniaväkivaltaan."
- Näinhän se tietysti on. Kannattaa huomioida sekin yksinkertainen tosiasia, että Suomen poliisi kaiken kaikkiaankin toimii yksiselitteisesti sisäministeriön alaisuudessa noudattaen erittäin tarkasti ja valvotusti Suomen lakeja ja asetuksia, eikä kunniaväkivalta-nimistä rikosta tai edes rikettä löydy sanktioituna Suomen rikoslaista. Kuinka siis voisimme velvoittaa muutenkin jo hyvinkin vakavista resurssiongelmista kärsivää poliisia kiinnittämään huomiota tai tutkimaan asioita, jotka eivät ole edes laeissa tai asetuksissa mainittuja, saati sitten rikoksina sanktioiduiksi määrättyjä?
Nostan syyttävän sormeni pystyyn ja kysyn Teiltä kaikilta: luuletteko tosiaankin, että tämä Kalevan juttu voisi olla uutinen oululaisille, tiedostaville isänmaansuojelijoille?
Olisin mielelläni kirjoittanut tämänkertaisen blogaukseni muotoon "Sinivalkoisten ja perussuomalaisten merkittäviä eroja", mutta koska en ole edes Sinivalkoisten jäsen virallisesti, en katso oikeudekseni puhua koko kansanliikkeen suulla, vaikka sekä minä, että yhtälailla Tekin varmasti ymmärrämme, että hyvinkin helposti yli 90% SKS:n jäsenistä, äänestäjistä, kannattajista ja muista tukijoista jahkailematta allekirjoittaa kaiken sen, mitä nyt lyhyesti ja ytimekkäästi esitän. Kaikesta huolimatta minä tuen ja kannatan Sinivalkoisia täydellisesti, tehden kansanliikkeellemme mm. pyyteetöntä vaalityötä aina, kun ehdin ja jaksan. Samoin Suomen vaalilain mukaisesti voin asettua SKS:n ehdokkaaksi eri vaaleissa.
Minut joskus harvakseltaan nykyisinkin erehdytään sekoittamaan, varsinkin niiden, jotka eivät kovin syvällisesti ole jaksaneet suomalaiseen politiikkaan perehtyä, toimesta perussuomalaisiin, vaikken heitä edusta edes maailmankatsomuksenikaan kannalta. Lisäksi koko perussuomalaisten toimintaan sisältyy sellaisia puutteellisia, sairaita ja terveen puoluepoliittisen kansanvallan ja demokraattisen sananvapauden kannalta tuhoisia ilmiöitä, jotka ovat Sinivalkoisille ajattelijoille täysin vieraita.
Sinivalkoiset ovat ennenkaikkea demokraattinen kansanliike, jossa toisinajattelu on sallittua. Olen itsekin muutamaan otteeseen sekä tässä blogissani, että muutenkin yleisesti esittänyt jonkin verran Sinivalkoisten yleislinjasta poikkeavia, mutta tietysti muutoin hyväksyttävissä olevia näkemyksiäni. Sinivalkoisessa kansanliikkeessä tomivien henkilöiden näkemykset ovat vapaita puoluevallan ohjauksesta ja velvollisuutenamme tässä suhteessa on ennenkaikkea toteuttaa rehellisesti ja lahjomattomasti äänestäjiemme rikkomaton tahto - jopa aina terveeseen kansalaistottelemattomuuteen asti, mutta kuitenkaan Suomen lakeja tai asetuksia unohtamatta. Sitävastoin en ole soinilaisen diktatuurin aikana vielä kertaakaan yleistä puolueen linjaa vastustavan tai siitä vähääkään poikkeavan toisinajattelun perussuomalaisten piirissä havainnut olleen sallittua ilman toisinajattelijoiden vakavia poliittisia selkäänpuukottamisia.
Myös täydellinen suoruus, ryhti, rehellisyys ja uskollisuus kannattajiamme ja äänestäjiämme kohtaan on yksi pääperiaatteitamme. Yksi Sinivalkoisten kirjoittamaton sääntö kuuluukin:" Me emme valehtele kansallemme koskaan". Uskallamme suoraselkäisesti ja ryhdikkäästi tuoda myös vaikeat ja kiperät asiat, sekä kiistattomat virheemmekin esille totuudenmukaisina tukijoillemme ja tarvittaessa koko kansallemmekin. Jos joskus joudumme sellaisten vakavien vaikeuksien eteen, että tunnemme oman voimattomuutemme, emme epäile arkailematta ja dynaamisesti pyytää terveen kansallisen yhteisvastuun hengessä apua meitä suuremmat auttamisresurssit tai toimintakapasiteetit omaavilta isänmaanystäviltä.
Perussuomalaisten yleinen linja ei välttämättä monestikaan ole selkeästi määriteltävissä, vaan se on ennenkaikkea populistisesti poliittisen tuuliviirin mukaisesti linjaansa muuttavan ja jopa "takkiaan kääntävän" Timo Soinin edustama hyvin epämääräinen kanta. Itse olen selkeästi isänmaallinen ja kansallismielinen sekä maahanmuuttokriittinen - ja uskallan sanoa sen ääneen. Lisäksi vastustan selkeästi mm. kansaamme alistavaa EU:ta, kulttuuriamme tuhoavaa Islamia ja sotilaallista puolueettomuuttamme uhkaavaa NATO:a. En kuitenkaan ole natsi, rasisti enkä edes äärioikeistolainenkaan ja tämänkin asian olen kyllä selkeästi tuonut ilmi toiminnassani ja mm. näissä blogikirjoituksissani. Ja tikulla silmään sitä, joka menneitä, nuoruuden hairahduksia muistelee!
Olen monivaiheisen elämäni aikana karaistunut ja sivistynyt, mutten akateeminen, isänmaansuojelija ja tahdon edustaa suomalaisessa kansallismielisessä liikkeesä nimenomaan ei-akateemisia, tavallisia, kansan itsensä näköisiä, isänmaansuojelijoita ja taistelijoita. Kaikkein tärkeimmällä sijalla sydämessäni ovat kuitenkin yhteiskunnan taholta alistetut, unohdetut ja syrjäytetyt oman kansamme hädänalaiset kansankerrokset, joita esim. kaupungeissa edustavat sankat "lähiöiden armeijat". Perussuomalaiset maisterisjätkänsä johdolla sen sijaan etsivät puolueeseensa näkyville paikoille kuumeisesti kiiltokuvamaisia akateemisia ja pseudotieteellisiä viisastelijoita imagonsa parantamiseksi - ja laadusta tinkimättä, nimittäin kaikenmaailman homot, sivarit ja talous- ym. rikolliset kelpaavat soinilaisille!
Perussuomalaiset ovat Timo Soinin johdolla tuhonneet edeltäjänsä SMP:n ja sen karismaattisen johtajan ja unohdetun kansamme tinkimättömän puolustajan, ministeri Veikko Vennamon perinnön. Vaikka perussuomalaiset valehtelevat Brysselin kaljahanojen ääressä itsensä muodottomaksi paisuttaneen Timo Soinin johdolla kansallemme päin naamaa, vain Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS)- kansanliike on ainoa ja todellinen SMP:n ja Vennamon perinteen jatkaja sinivalkoisessa isänmaassamme. Ja tämä on totuus, joka ei pala tulessakaan!
Minulle hyvin tärkeä asia, eläinsuojelutyö, jota en hakemallakaan tahdo löytää PS:n periaateohjelmasta, nousee kansamme keskuudessa koko ajan yhä merkittävämpään yhteiskunnalliseen asemaan ja näinä päivinäkin se jo pyhittää SKS-kansanliikkeemme, esimerkiksi nousevan kansallisen nuorisomme silmissä kaikkien nykyajallemme tyypillisten sokaisevaan pyrkyryyteen ja uusröyhkeyteen turvautuvien puolueiden yläpuolelle. SKS-kansanliike tunnetaan sinivalkoisen kansamme keskuudessa ainoana poliittisena järjestönä, joka on todellakin aivan aidosti kiinnittänyt huomion ihmisen mielivaltaan rakasta luomakuntaamme kohtaan, ja jonka periaateohjelmaan on kirjattu eläinsuojelutyön tärkeys ja arvostaminen ja joka vielä tämän lisäksi vaatii eläinsuojelun etiikkaa pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluun. Monet Sinivalkoisten jäsenistä ja kannattajista ovat ehkä arkipäivässä näkymättömiä, mutta ennenkaikkea aktiivisia, vapaaehtoisen eläinsuojelutyön tekijöitä.
Perussuomalaiset näyttävät myös unohtaneen, että Suomen lippussa ei turhaan ole logona sininen risti valkoisella pohjalla. Tälle lumen ja jään kansalle annettiin kristinusko Jumalan lahjana todellisuudessa jo paljon ennen ensimmäisiä "miekkalähetyksiä" 1100-luvulla. Se on annettu sinivalkoiselle kansallemme turvaksi ja oljenkorreksi ennenkaikkea kokiessamme vaikeita aikoja tai kansallisia vastoinkäymisiä. Ei sovi unohtaa kristillisyyden esoteerista merkitystä koko kansamme yhdistävänä ja kokoavana hengellisenä tekijänä, tässä yhteydessä ei missään nimessä ole merkityksetöntä se suuri ja laajamittainen rukoustoiminta, mitä taistelijoidemme ja koko kansamme puolesta kotirintamalla harjoitettiin niin sisällissodan kuin maailmansodankin aikana. Kristillisen maailmankatsomuksen arvopohja kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen kansankokonaisuuteen.
Terve sielu viihtyy terveessä ruumiissa. Urheilun ja terveyden sekä niin fyysisenkin kuin henkisenkin hyvinvoinnin merkitys on tärkeällä sijalla Sinivalkoisten keskuudessa, vaikka sitä ei periaateohjelmassa mainitakaan. Esimerkiksi itse en ole koskaan tupakoinut ja pyrkinyt alkoholinkin käytössä kohtuuteen, sekä muutenkin olen läpi elämäni pyrkinyt ja pystynyt pitämäään hyvää huolta fyysisestä kunnostani. Tälläkin hetkellä treenaan puolimaratonia, treenit tosin ovat vielä hyvin alkuvaiheessaan. Niinikään puheenjohtajamme Olavi Mäenpää tunnetaan mm. pitkien matkojen (maratonien) juoksijana ja muustakin yleisurheilusta, sekä varmasti nyrkkeilyharrastuksestansa, ynnä nykyisistä tuomarin tehtävistään nyrkkeilyn parissa. Lisäksi puheenjohtajallamme on kunnallisia ja muita luottamustoimia urheiluun liittyen.
Toisin kuin perussuomalaiset, Sinivalkoiset arvostavat jokaisen terveen Suomen miehen omien kansalaisvelvollisuuksiensa suorittamista ja yksi tärkeimmistä on tietysti armeija. Itsekin suoritin varusmiespalvelukseni Oulun Hiukkavaarassa 1989, enkä voi edes sietää niitä nykyisen pullamössösukupolven edustajia, jotka keinoja kaihtamatta laistavat kansalaisvelvollisuudestaan. Mielestäni jokainen terve sinivalkoinen suomalainen mies käy armeijan kunniallisesti, koska katson sen olevan myös kokonaisvaltaisesti yksi tärkeä osa isänmaamme, kansakuntamme ja koko sinivalkoisen kansankokonaisuutemme suojelemisessa ja puolustamisessa muukalaisten ja vieraiden kulttuurien maahamme kohdistamaa invaasiota vastaan. Kansamme vapauden ja oman kulttuurimme sekä sinivalkoisen identiteettimme puolustamisen ja suojelemisen me olemme jo henkisesti velkaa tuleville sukupolvillemme, kansamme lapsille, halutessamme taata heille turvallisen ja terveen yhteiskuntakehityksen, sekä ennenkaikkea menneille sukupolville, jotka luovuttivat sinivalkoisen kansamme puolesta, ei enempää eikä vähempää, kuin verensä!
Linkkiä klikkaamalla pääset maahanmuuttoviraston sivuille. Sen uudet maahanmuuttotilastot koskien viime vuotta julkaistiin viime viikolla. Etenkin ns. perheenyhdistämisten, jotka näkyvät oleskeluluvan saaneiden tilastoissa, huomattavasti kasvava määrä yllätti, vaikka tällainen kehityssuuntaus on kyllä ollut havaittavissa jo parisen vuotta.
TILASTOJEN KESKEISIN SISÄLTÖ:
Oleskelulupa myönnettiin 15 208 henkilölle eli 83 prosentille päätöksen saaneista hakijoista.
Suomesta haki oleskelulupaa vuonna 2009 kaikkiaan 20 790 ulkomaalaista EU-maiden ulkopuolelta, mikä on 9 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna (2008: 22 904). Eniten hakemuksia saapui Venäjältä (4 260), Somaliasta (2 267) ja Kiinasta (1 473).
Eniten, 42 prosenttia, vähenivät työntekijän oleskelulupahakemukset, kun taas muuta omaista koskevat perhesidehakemukset lisääntyivät 53 prosentilla. Kaikkien perhesiteen perusteella tehtyjen oleskelulupahakemusten määrä kasvoi 15 prosentilla (2009: 8 509, 2008: 7 424). Ylivoimaisesti suurin hakijakansalaisuus perhesidehakemuksissa oli Somalia (2 204 hakijaa).
Myönteisen turvapaikkapäätöksen sai 1373 henkilöä eli 32% tehdyistä turvapaikkapäätöksistä.
Turvapaikkaa Suomesta haki viime vuonna 5 988 henkilöä, joista 557 oli yksintulleita alaikäisiä. Kokonaishakijamäärä kasvoi 48 prosentilla edellisvuodesta (2008: 4 035), kun taas yksintulleiden alaikäisten määrä laski 21 prosentilla (2008: 706).
Eniten turvapaikanhakijoita tuli vuoden 2008 tapaan Irakista (1 195) ja Somaliasta (1 180). Yksintulleissa alaikäisissä suurimmat hakijaryhmät olivat somalialaiset (201), irakilaiset (151) ja afganistanilaiset (85). Naisia kaikista hakijoista oli 27 prosenttia.
Suomen kansalaisuus myönnettiin viime vuonna yhteensä 10 311 henkilölle.
Eniten kansalaisuuden hakemuksesta saaneiden joukossa oli venäläisiä, somalialaisia ja irakilaisia. Vuonna 2009 tehdyistä kansalaisuushakemuspäätöksistä 90 prosenttia oli myönteisiä. Kansalaisuusilmoituspäätöksissä myönteisten osuus nousi 96 prosenttiin.
Hakemuksella Suomen kansalaisuutta haki viime vuonna 4 417 henkilöä (2008: 4 986). Suurimmat hakijaryhmät olivat edellisvuoden tapaan venäläiset (1 455), somalialaiset (350) ja afganistanilaiset (280).
Uutena suurimpien hakijaryhmien listalle nousivat sudanilaiset, jotka hakivat Suomen kansalaisuutta yli viisi kertaa aiempaa vilkkaammin (2009: 121 hakijaa, 2008: 20). Tämä johtunee kiintiöpakolaisvalinnoista vuosina 2003–2004, jolloin yli 500 Sudanin kansalaista saapui Suomeen kiintiöpakolaisina. Kymmenen suurimman hakijakansalaisuuden joukossa on yhä myös yksi EU-valtio, Viro. Viime vuonna 203 virolaista haki Suomen kansalaisuutta (2008: 155).
TILASTOJEN YLLÄTYSMOMENTTI: PERHEENYHDISTÄMISET:
Koska turvapaikanhakijana maahamme tulleiden ja oleskelulupien saaneiden määrä maassamme kasvaa tasaisen tappavaan tahtiin, myös perhesidehakemuksien ja tätä kautta perheenyhdistämisien ennustetaan lisääntyvän lähivuosina Suomessa huomattavasti!
Viime tiistaina julkaistuissa viime vuotta koskevissa maahanmuuttoviraston tilastoissa (oleskelulupatilastot) ns. "muuta omaista" koskevat perhesidehakemukset lisääntyivät 53 prosentilla! Kaikkien perhesiteen perusteella tehtyjen oleskelulupahakemusten määrä kasvoi 15 prosentilla (2009: 8 509, 2008: 7 424). Ylivoimaisesti suurin hakijakansalaisuus perhesidehakemuksissa oli Somalia (2 204 hakijaa).
Suomi on tämänhetkisen politiikan mukaisesti houkutteleva maa suurilukuisenkin "perheen" yhdistämiselle. Nimittäin vastoin kuin lähes kaikkien muiden EU:n alueen maiden kohdalla, Suomi juhlallisesti maksaa yhdistettävän "perheen" kaikille jäsenille kaikki matkat kuluineen päivineen! Perinteisen verisukulaisuuden kyseessä ollessa sukulaisuus on nykyisin helppo todeta käytettävillä DNA-testeillä. Mutta aivan kuin suomalaiselta lainsäädäntöporukalta olisi unohtunut jotain tai ainakin sattunut tuntuva lipsahdus kaiken tämän mamu-myönteisyyden hurmiossa; nimittäin Suomen lain mukaan myös kasvattilapset kuuluvat perheeseen kiinteästi ja myös heille on tarjottava yhdenvertaisesti turvapaikka, näin pikaista parannusta kaipaava lakimme sanoo.
MTV3 on uutisissaan käsitellyt perheenyhdistämisien ja uudenlaisen kasvattilapsi-villityksen problematiikkaa, mukana on myös video; koko uutinen on tammikuun lopulta:
Muukalaisten ja kansankokonaisuuteemme integroitumattomien kulttuurien ja niiden alakulttuurien invaasio maahamme jatkuu yhä. Kaikki tapahtuu ja tehdään valtaapitävien ja heidän perseennuolijoittensa poliittisen konsensuksen määräämällä tavalla. Vapaan kansan vapaa tahto ei toteudu. Kansa on unohdettu ja suggeroitu uskomaan, että sen mielipidettä ei edes tarvita, saati sitten kaivata.
Nykyinen maahanmuuttopolitiikkamme sisältää, jo vain pienenkin tutkailun jälkeen, muutamia vakavia aivan selkeästi havaittavissa olevia koko kansakunnallemmekin haitallisia ja tuhoisia virheitä. Etenkin taloudellisista maahanmuuttopolitiikkaamme koskevista virheistä kärsivät eniten tietysti oman kansamme maahan poljetut, vaikeasti syrjäytyneet tai sellaisen vaarassa olevat, sekä muut yhteiskunnallisesti vähäosaiset ja muut hädänalaiset kansanosamme.
On tietysti ymmärrettävää, että maahanmuuttajatilanteen tukaloituessa ja kärjistyessä ja koko kansan levottomuuden lisääntyessä ja jopa kansan oikeutetun vihankin nostaessa päätänsä, pyritään Suomen omaa kansaa puolustava, kansallismielinen ja isänmaallinen maahanmuuttokriittinen rintama hajoittamaan valtaapitävien taholta - ja valtaapitävien sydämmessään tunteman omantunnon piston ja tätä kautta heidän sisäisen huolensa, pelkonsa ja hätänsä kasvaessa, mitään käytettävissä olevia keinoja, myös laittomat keinot mukaanlukien, kaihtamatta.
Vanha antiikin Roomasta peräisin oleva hallitsemistyyli "hajoita ja hallitse" on osattu meillä Suomessakin kautta aikojen. Myös Suomen valtaapitävä eliitti osaa sen kuin unissaan. Ja tässä valossa ei ole ollenkaan yllättävää, että kansallismielisten isänmaansuojelijoiden ja muiden maahanmuuttokriitikoiden ääni pyritään mykistämään. Voimakkaasti epäillä sopii erilaisten kansallismieliseen rintamaan aivan reilun vuoden sisään kuin tyhjästä putkahtaneiden, poliittisesti täysin kokemattomien helppoheikkien, todellisia poliittisia vaikuttimia ja todellista halua jokapäiväisen netissä öyhöttämisen sijaan, osallistua reilun pelin hengessä voimakkaan kansallismielisen maahanmuuttokriittisen rintaman rehelliseen rakentamiseen sinivalkoisessa isänmaassamme.
Samanaikaisesti terve maahanmuuttokritiikki pyritään vaientamaan valtaapitävän poliittisen luokan ja heidän kätyreidensä sekä heidän vallassa ja hallinnassa pääsääntöisesti olevan median kautta. Vapaan kansan ääni ei kuulu. Alistettu kansamme on suggeroitu uskomaan monikulttuurisuuden epä- ja puolitotuuksiin perustuviin psykologisiin valheisiin, joilla pyritään todistelemaan monikultturisuuden oikeudellisuutta ja inhimillisyyttä.
Tervettä maahanmuuttokritiikkiä esittävät henkilöt pyritään vastoin kaikkia totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden sääntöjä vastaan leimaamaan poliittisesti epäuskottaviksi hörhöiksi, epäoikeudenmukaisesti he saavat helposti rasistin tai esimerkiksi natsin leiman otsaansa ja joutuvat sitten vielä kohtuuttomasti kantamaan tätä leimaa pitkälle elämässään, vaikka olisivatkin jo väsyneet puolustamaan unohdetun kansan vapaata tahtoa.
Vapaalle kansallemme kuuluu oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus puolustaa omaa kansallista olemassaoloaan sekä kulttuuriaan ja identiteettiään. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus toimivaan demokratiaan sekä oikeus osallistua kaikkiin kansankokonaisuuden kannalta tärkeisiin päätöksentekoprosesseihin jo ruohonjuuritasolta alkaen. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus puolustaa ja suojella omaa syrjittyä ja hädänalaista kansaansa. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus itse päättää omasta henkisestä maailmankatsomuksestaan tai hengellisestä vakaumuksestaan. Vapaalle kansalle kuuluu myös oikeus pyrkiä pitämään verenperintönsä jalona ja puhtaana.
Jokainen isänmaansuojelija ja maahanmuuttokriitikko, joka uskaltaa ja ennenkaikkea jaksaa yhä kaiken hallitsevan luokan painostuksen alla, taistella sanoin - ja mikä vielä jalompaa- teoin sinivalkoisen kansakuntamme ja sen sinivalkoisen tulevaisuuden ja vapauden sekä sinivalkoisen kansamme lasten puolesta, on mittaamattoman arvokas tervettä, suomalaista kansankokonaisuuttamme ajatellen. Ja nämä urheat, rohkeat ja pelottomat miehet ja naiset, jotka nykyisinä aikoina uskaltavat sanoin ja teoin puolustaa sinivalkoista kansaamme siihen kohdistettuja vakavia rikoksia vastaan, tullaan muistamaan ikuisesti isänmaanrakkauden uhrialttarilla!
Maahanmuutosta on yhä vaikea keskustella Suomessa. Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa ei saa arvostella, sitä ei saa kyseenalaistaa eikä vaihtoehtoja esittää - jos vahingossa erehdyt tällaista tekemään, sinut kyllä pyritään pistämään ruotuun pikaisesti ja mitä vaarallisemmassa asemassa olet päättäjiin nähden, sitä nopeammin ja varmemmin. Sen verran olen kuitenkin ihan viimeisen parin vuoden aikana ollut havaitsevinani positiivista kehitystä, että nykyään ei hallitseva luokkakaan enää niin hanakasti kuin aikaisempina aikoina, uskalla käyttää pseudoargumentteinaan rasisti - ja natsi - sanoja hyökätessään tervettä maahanmuuttokritiikkiä esittänyttä isänmaansuojelijaa vastaan.
Hallituksen omaa kansaamme sortavat ja alistavat linjaukset tuntuvat olevan se kaikkein korkein totuus, jota kansamme halutaan päättäjien taholta suggeroida seuraamaan. Jos kannanottosi poikkevat tästä yleisesti hyväksytystä linjasta, sinut ja mielipiteesi ammutaan alas kätevästi esimerkiksi persoonaasi tai puolueeseesi liittyvillä joko kuvitteellisilla tai puolitotuudellisilla perusteluilla. Tämän saivat äskettäin kokea mm. keskustan Paavo Väyrynen, joka vaati pakolaiskiintiöiden vähentämistä nykyisestä 750:stä vuosittaisesta kiintiöpakolaisesta, tai kokoomuusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman, joka puolestaan vaati kiintiöpakolaisten maahanottamisen kokonaisvaltaista lopettamista.
Esimerkiksi rkp:n Astrid Thors:in sekä sisäministeriön kantahan pakolaiskiintiöihin ja koko maahanmuuttoon jo tiedetäänkin. Heidän perustelunsa nykyiselle pakolaiskiintiölle on tunnetusti pragmaattinen: Jos kurjimmissa oloissa sinnittelevät pakolaiset eivät pääse Suomeen virallista reittiä YK:n pakolaisjärjestön ja valtion sopimina kiintiöpakolaisina, he pyrkivät tänne keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi rikollisten ihmissalakuljettajien matkassa. Tästä näkövinkkelistä Suomen nykyinen hallinto siis sekä auttaa yksilöitä että ehkäisee samalla kansainvälistä rikollisuutta. Tämä näkemys ei valitettavasti edusta Suomen kansan vapaata tahtoa.
Moni muukin kuin minä on varmasti havainnut supisuomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa sen, suorastaan sairaalloisen fanaattisuuden ja periksiantamattomuuden, jota ei voi kyllä aina välttämättä poliittisesti korrekteillakaan argumenteilla selittää. Taistelijoiden väliset rintamalinjat keskusteluissa tuntuvat olevan sangen ehdottomia, eikä omaa, ainoata varmaksi totuudeksi tunnustettua tai havaittua näkemystä tohdita välttämättä kyseenalaistaakaan edes mitenkään. Tällainen keskustelu on vääjäämättömästi tuomittu jo sen alkumetreiltään niin absurdiksi, ettei se todellakaan voi johtaa minkäänlaisiin hedelmällisiin lopputuloksiin tai johtopäätöksiin ja se on jo itsessään sitä kautta tuomittu painumaan unholaan aina jo kuvitellustikin relevantimpien, päivän polttavien keskustelunaiheiden vaatiessa tilaa itselleen.
Maahanmuutosta tulisi kuitenkin pystyä keskustelemaan kiihkoilematta ja asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin, puoluetaustaan tai muihinkaan asian kannalta sinänsä epäoleellisiin näkökohtiin. Etenkin pienten kansallismielisten puolueiden on aina tähän päivään asti ollut vaikeaa saada äänensä kuuluviin ja itse olen ainakin ollut SKS:n asiaa ja etuja ajaessani valmis hyväksymään ja ottamaan käyttöön jo aikoinani Veikko Vennamolta oppimani periaatteen: "pienen puolueen on pidettävä isoa ääntä itsestään tullaksensa huomioiduksi".
Esimerkiksi viime vuonna Suomesta haki turvapaikkaa noin 6 000 pakolaista ja nykyisenkaltaisten perheenyhdistämisten kautta luku tulee varmasti nousemaan, ehkä kuitenkin pysytään 10 000:n paremmalla puolella. Pakolaiskeskuksia nousee aivan uusille alueille kuin sieniä sateella ja vanhoista rakennuksista varsinkin hotelleja valjastetaan uusiokäyttöön. Kansa, jolta ei kysytä mitään tietysti ihmettelee ja hämmästelee tätä. Suurinta ihmetystä uudet turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset ovat aiheuttaneet varsinkin alueilla, joissa turvapaikanhakijoita ei ole totuttu näkemään - esimerkiksi ruotsinkielisillä ns. "bättre folk"- alueilla.
Ennenkaikkea työperäinen maahanmuutto on sellainen asiakokonaisuus, joka jo asian monimutkaisuudenkin sekä tulevien työvoimapoliittisten näkymien monitulkintaisuudenkin vuoksi, tulisi nyt näinä ennakoivina aikoina, siis kuitenkin tarpeeksi ajoissa, pitää esillä ihan päivittäin. Minua asiassa eniten arveluttaa ja huolestuttaa valtaapitävien realistinen kyky hahmottaa tulevaisuutta ja pikkutarkkojen laskelmien rationalistinen tulkinta sekä niistä tehtävät kansankokonaisuuttamme järkevästi tukemaan tarkoitetut johtopäätökset.
Vaikka en kuulukaan kirkkoon, tipahtaa postiluukustani joka viikko paikallinen evankelisluterilaisen kirkon sanomalehti Rauhan Tervehdys, koska en erikseen ole irtisanonut sen tilaamista. Näin myös viime torstaina sain tuon seurakuntalehden. Tuoreessa Rauhan Tervehdyksessä silmääni pisti toimittaja Satu Lapinlammen kokosivun juttu, jossa paljastettiin Oulussakin esiintyneen epäilyjä islamistisista pakkoavioliitoista. Islamilaiseen kulttuuriin kiinteästi liittyvät pakkoavioliitot eivät yksinkertaisesti ole enää pelkästään Ruotsin, Tanskan tai vähän kauempaa Euroopasta haettuna Ranskan, Saksan tai Englannin kaltaisten perinteisesti voimakkaan maahanmuuton kohteina ymmärtämiemme länsimaisten demokratioiden ongelma, vaan ne ovat yhä enenevissä määrin totisinta totta myös rakkaassa Suomessamme.
Viranomaistahona täällä Oulussa ennenkaikkea poliisi on törmännyt epäiltyihin pakkoavioliittoihin, joiden tutkimukset kyllä monesti pyrkivät pysähtymään jo alkumetreillä itse uhrin vaikenemiseen. Poliisillakaan ei välttämättä puuttumiskynnys ole priorisoinnin ja muidenkaan syiden vuoksi kaikkein korkein tämänkaltaisessa rikollisuudessa. Poliisinkin auttaminen pyrkii tietysti priorisoitumaan tapauksiin, joissa autettava itse aktiivisesti hakee apua ja tunnustaa avuntarpeensa. Pakkoavioliitoissahan se on ymmärrettävästi lähes olematonta.
Ehdottomasti pitää muistaa sekin, että Suomessakaan ei vielä edes ole islamilaiseen kulttuuriin liittyviin pakkoavioliittoihin käytännöllisesti katsoen minkäänlaista riittävästi soveltuvaa lainsäädäntöä, jolla tällaiset kulttuuriset sopeutumisvaikeudet ja länsimaisen oikeuskäytännön mukaisesti rikolliset, ihmisoikeuksiakin polkevat, traditiot pystyttäisiin aukottomasti estämään ja ehkäisemään.
Lapinlampi oli juttuansa varten myös haastatellut mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin projektipäällikköä Marjo van Dijkenia, joka pyytää erottamaan erikseen järjestetyn avioliiton pakkoavioliitosta, vedoten mm. siihen, että monissa islamilaisissa maissa järjestetty avioliitto on maan vallitseva tapa; van Dijkenin käsityksen mukaan vain ne järjestetyt avioliitot, jotka solmitaan selkeästi jomman kumman tai molempien puolisoiden tahtoa vastaan olisivat todellisia pakkoavioliittoja. En ole samaa mieltä hänen kanssaan ja myös perinteiset, näennäisen "mukavasti" järjestetyt avioliitot on saatava tavalla tai toisella länsimaisen lainsäädännön piiriin. Huomatkaa myös, että pakkoavioliitot lasketaan nykyään yleisesti myös nykyaikaisen ihmiskaupan yhdeksi muodoksi!
Mielestäni sitä, että "mukavasti" järjestetty avioliitto aivan oikeasti olisi esimerkiksi avioliittoon järjestetyn nuoren naisen tai peräti alaikäisen tytön pohjimmaisin ja syvin tahto ei voida mitenkään todeksi havaita, ei mitenkään. Kyllä meidän länsimaisen sivistysvaltion edustajina itseämme pitävien ihmisten pitäisi tälläinen asia jo pelkkää maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajuamme käyttämällä tajuta ja ymmärtää!
Suomen lainsäädännön saattamisessa aukottomasti sellaiselle tasolle, jolla todellisuudessa pystytään ehkäisemään ja estämään niin lapsi- kuin muutkin pakkoavioliitot tuleekin olemaan tulevina aikoina runsaasti työsarkaa niin koko Euroopan, sekä kaikkien pohjoismaidenkin, että Suomenkin nationalistien humanistisille aktivisteille!
Suomessa käytössä olevan parlamentaarisen demokratiamme mukaisesti korkein lakeja säätävä elin on eduskunta, siksi kannattaakin miettiä tarkkaan miten esimerkiksi taas seuraavien, vuoden kuluttua 20.03.2011 pidettävien eduskuntavaalien yhteydessä äänemme keskitämme!
Muutoksen tuulet puhaltavat ja vain idiootti uhraa äänensä menneisyydelle!
Huom! Tämän sivuston ylläpitäjä huolehtii julkaistavan materiaalin laillisuudesta, mutta kommentointeja ei moderoida ennalta. Jos havaitsette mm. kommenttiosioissa selkeästi lainvastaista materiaalia, voitte ilmoittaa siitä suoraan poliisille ylläolevan linkkikuvakkeen kautta! Muistakaa, että myös perätön ilmianto on rikos.
