Kauhajoen eilinen (23.09.) kouluammuskelutragedia on toinen millä mittakaavalla tahansa tutkittuna vakava kouluammuskeluturma vuoden sisällä Suomessa. Uhreja oli nyt 11, Jokelassa kaatuneita oli 9. Vilpitön ja myötätuntoinen osannottoni kaikille turmassa menehtyneiden uhrien omaisille näin heti alkuun! Tragediassa menehtyneiden ihmisten elämät olivat kaikki arvokkaita kaikkivaltiaan Jumalan silmissä, vaikka juuri tällä hetkellä saattaisikin tuntua siltä, että heidän elämäntyönsä jäi kesken.

Monenlaisia yhteiskunnallisen elämän parannuksia mitä erinäisimmiltä tahoilta, merkittävästi myös valtaapitävien ja päättäjien taholta, on ehditty vaatia, mm. ampuma-aselain tiukentamista etenkin käsiaseiden osalta, on vaadittu turvallisuuden lisäämistä mm. juuri kouluissa -jopa aina metallinpaljastimia myöten! Samalla ei kuitenkaan ymmärretä, että todellinen ja esoteerisin ongelma yhteiskunnassamme nykyaikana on kaikenkattava välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus lähimmäisiämme kohtaan.

SKS-kansanliike ehtikin jo vaatia Oulun kunnallisvaaliohjelmassaan voimakasta panostamista Oulun mielenterveys- ja päihdehuollon resurssien ja kapasiteettien kehittämiseen (vrt. kohta 20). Mielenterveys -ja päihdetyön resurssien rationaalinen ja älykkäästi toteutettu lisääminen on yhteiskunnan taholta ensimmäinen askel kohti valoisampaa huomista. Toinen askel on ongelmaperheiden kokonaisvaltainen niin sosiaalinen kuin taloudellinenkin tukeminen. Kolmas askel on syrjäytymisvaarassa olevien yksilöiden ja yhteisöjen auttaminen tai edes kuuleminen tarpeeksi voimakastahtoisesti ja jo ensimmäisten hälyyttävien merkkien ilmaantuessa.

Jo sinivalkoisen kansaliikkeemme yleisohjelmassa todetaan, että Suomessa ei koskaan ole nuorisomme tilanne ollut yhtä epävarma ja onneton kuin nykyään. Yhteiskunnan tulisi kyetä takaamaan kansamme nuorisolle mahdollisuuksia toiveidensa ja unelmiensa toteuttamiseen. Perhe ja koti ovat nuorisomme tärkeimmät kasvattajat. Jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus unelmiin -olla oman onnensa seppiä- kuten jo ammoisista ajoista asti supisuomalaiseen kansankultuuriin on kuulunutkin.

Terve perheympäristö on hyvinvoivan ihmisyksilön elämän ja tulevaisuuden perusta, yhteiskunta on rakennettava kansallisen yhteisvastuun hengessä terveelle pohjalle ihmisten ja perheiden varaan. Nykyinen vääristynyt yhteiskunnallinen kehitys saattaa lapsemme ja tulevat sukupolvet aivan kestämättömiin olosuhteisiin, joissa ihmisten henkinen vapaus ja onnellisuus vähenevät, sen sijaan rakkaudettomuus, röyhkeys ja ahneus valtaavat yhä enenevissä määrin ihmisten tunne-elämän käyttäytymispohjaa, samalla tunnevammaisuus, kovuus ja väkivalta lisääntyvät. Ja tätä myöten pelon ja kauhuntasapainon kanssa kamppaileva yhteiskuntamme on rakentamassa ympärilleen aitausta, jossa vankeus on ajallemme tyypillisesti psykofyysistä.

Kuten jo Jokelan ampumatragedian yhteydessä vetosin sosiaalisesti kaikkiin ihmisyksilöihin suhteessa lähimmäisiinsä, älkää jättäkö ketään yksin! Ketään ei hylätä eikä hyljeksitä, ketään ei jätetä sosiaalisen joukon ulkopuolelle, edelleenkään ketään, ei ketään väheksytä, pilkata, painosteta tai kiusata! Ketään ei pahoinpidellä -ei henkisesti, eikä fyysisesti. Muistakaa, että meillä on suuri sosiaalinen vastuu lähimmäisistämme! Välinpitämättömyys, joka johtaa verilöylyyn, on itsekin luokiteltavissa rikokseksi!

Kaikki välinpitämättömyyden 11 uhria, levätkää rauhassa! R.I.P.